Zigan ja Tatun päiväkirja

Täältä päiväkirjasta tosiaan löytyy Lilyn marwarien Zigan ja Tatun päivistä tarinointia. 

Azilal Raziq "Zigga" 
s. 12.10.2012, 10v
marwarinhevonen, tamma
HeA, 90cm

Ahote Raziq "Tatu"
s. 18.05.2015, 4v
marwarinhevonen, ori
koulutetaan

AZILAL RAZIQ


08.06.2015 Kankitreenit

Viheltelin tammojen laitumen portilla ja ensimmäisenä minua vastaan käveli jotenkin ennalta-arvattavasti Armi, joka olisi halunnut rapsutuksia. Armi ei kuitenkaan tänään liikutettavakseni päässyt, vaan vuorossa oli Ziggan liikutus. Siro tamma oli selkeästi lihonut, vaikka laidunkausi olikin kestänyt vasta viikon verran. Liikutus oli kuitenkin Ziggan kohdalla jäänyt hieman liian pieneksi, joten tänään otettaisiin kunnon koulutreenit kankien kanssa. Tamma antoi kiltisti kiinni ja lähdin taluttamaan sitä sitten portille muun hevoslauman läpi. Päästyämme portista ulos, olisi tamma halunnut jatkaa syömistä, mutta joutui valitettavasti seuraamaan minua tallin puolelle. Vein Ziggan sen omaan karsinaan hevostallin käytävän päähän. Muistin nähneeni Jimin auton tallin ulkopuolella ja aavistukseni osui oikeaan, sillä sinihiuksinen mies astuikin ulos varustehuoneesta samalla hetkellä kun suljin Ziggan karsinan takaani.
- Moi! Efua hakemaanko menossa? kysyin Jimiltä pirteästi ja ripustin Ziggan riimun ja narun roikkumaan karsinan ovessa olevaan koukkuun.
- Jep, se olisi suunnitelmana. Ajattelin nyt ainakin aloittaa sillä, että harjaan tamman, Jimi kertoi hyväntuulisesti. 
- Vaikuttaa hyvältä suunnitelmalta. Se on taas löytänyt laitumelta jonkun mutaläntin ja piehtaroinut siinä, totesin naurahtaen. Efu on varmaan tallin kovin piehtaroitsija ja aina se löytää kuivaltakin laitumelta edes yhden mutaisen kohdan.
- Eilenkin se oli ihan umpikurainen, Jimi virnisti ja lähti sitten tallin ovesta ulos ja suuntasi kulkunsa laitumelle. Minä livahdin varustehuoneeseen, josta kokosin mukaani Ziggan harjapakin, pintelit ja kankisuitset. Satulan saisin haettua myöhemminkin. Palasin tamman karsinalle ja laskin tavarani karsinan edustalle ja suitset ripustin riimun seuraksi karsinan ovessa olevaan koukkuun. Nappaan harjapakista punaisen pölyharjan, sillä Zigga ei onneksi ole hankkinut itselleen kurakuorutusta. 

Käärittyäni viimeisenkin punaisen pintelin eksoottisen tammani siroihin jalkoihin kävelen varustehuoneeseen omalle kaapille. Vaihdoin jalkaani ratsastussaappaat, vedin kypärän päähäni ja hanskat käsiini. Kun oma varustus oli kohdallaan, siirryin Ziggan kaapille, josta nappasin mukaani mustan koulusatulan, jossa oli väreihimme sopiva punainen huopa. Palasin satula käsissäni Ziggan karsinalle ja avasin karsinan oven. Satuloin tamman, joka alkoi hieman steppailla. Puhelin Ziggalle rauhallisella äänellä ja vähitellen häärääminen väheni. Nuorempana Zigga saattoi jopa säpsähdellä varustaessa, mutta nykyään se on rauhoittunut jo todella paljon, eikä sitä tarvitse sitoa kiinni,  niinkuin joskus ennen, kun tamma vielä toimi aktiivisesti kilpahevosen roolissa. Rauhallisempi elämä tuntui sopivan Ziggallekkin loistavasti, vaikka itse ikävöinkin välillä kilparadoille. Vieläkin on haaveissa silloin tällöin päästä kilparadoille loistamaan, sillä Zigga on kyllä kieltämättä upea tamma. Kun satulointi oli kunnossa, nappasin kankisuitset karsinan ulkopuolelta ja suitsin Zigan. Kiltisti tamma otti kuolaimet suuhunsa ja kiinnitin remmit. Selvittelin vielä hieman sotkuun menneet ohjat ja olin valmis. Avasin karsinan liukuoven ja lähdin taluttamaan Ziggaa ulos tallista. Tavallisestihan Ziggalla olisi maanantain ohjelmana Helppo B -koulutunti, mutta ratsastuskoulutunnit olivat jääneet nyt kesätauolle ja tamma oli täysin omassa käytössäni. Ja saattaisihan se tietenkin mennä niin, että kesän jälkeen en enään laita tammaa tunneille ollenkaan.  

Saavuimme kentälle, jonka Satu oli aamulla saanut lanattua. Tällä hetkellä tallinpitäjäkaverini oli matkalla eräälle myyntitallille katsomaan myyntihevosia, jos talliin vaikka saataisiin kaksikin uutta tuntihevosta. Pysäytin Zigan portin lähellä olevan jakkaran viereen. Vedin jalustimet alas, kiristin satulavyön ja kapusin hevoseni selkään jakkaran päältä. Enhän minä oikeastaan jakkaraa olisi tarvinnut, mutta Ziggan satula pyörähtää helposti kyljelle, jos kukaan ei ole pitämässä vastaan. Jalustimet olivat omanpituiset ja lähdin kävelemään tamman kanssa alkukäynnit tallia ympäröivälle pikkuiselle maastolenkille. Maastolenkin käveli hyvin vartissa tai kymmenessä minuutissa, riippuen täysin siitä, millaisella hevosella ratsasti. Ziggan reippaalla käynnilla selviydyimme maastolenkistä kymmenessä minuutissa, jonka jälkeen ohjasin tamman kentälle. Kokosin ohjia hieman käsiini, mutta aloitin työskentelyn pidemmällä ohjalla. Otin aluksi käynnissä paljon avo- ja sulkutaivutuksia, sekä pohkeenväistöjä, joilla sain Ziggan helposti kuulolle. Vähitellen siirryin raviin ja aloitin kevyessä ravissa edelleen pidemmällä ohjalla. Taivuttelin Ziggaa paljon erikokoisilla ympyröillä. Aluksi tamma oli melko kankea, kuten osasin odottaakkin, mutta melko nopeasti se alkoi taipua, joten lyhensin hieman ohjaa, jolloin Zigga siirtyi normaaliin muotoon. Istuin alas Ziggan miellyttävään harjoitusraviin ja aloin ottaa pohkeenväistöjä ja siirtymisia askellajin sisällä, sekä myös ravista käyntiin ja käynnistä raviin. Zigga oli yllättävän helppo ratsastaa hyväksi, ajatellen ettemme ole treenanneet kovinkaan paljoon viimeaikoina. Hetken ravityöskentelyn jälkeen annoin tamman kävellä sopivat välikäynnit, jonka jälkeen jatkoimme. Siirryin laukkaan ja laukkasin melko pitkän pätkän putkeen tehden laukanvaihtoja ja temponvaihteluita. Zigga tuntui keräävän laukasta tuttuun tapaan hieman kierroksia, mutta kyllä tamma käsissä pysyi. Laukattuani molempiin suuntiin siirryin raviin ja annoin tammalle taas pidempää ohjaa. Keventelin loppuravit ja jumppasin Ziggaa eteen-alas. 

Siirtyessäni käyntiin ja antaessani Ziggalle pitkät ohjat, olin todella tyytyväinen tammaani. Se yllätti jälleen sillä, kuinka miellyttävä ratsu se osaa olla. Loppukäynnitkin kävelimme maastoreitillä ja palasimme sitten tallipihaan. Laskeuduin ratsailta ja taputin Ziggan kaulaa kiitokseksi.
- Olit hieno, sanoin tammalleni lempeällä äänellä ja käppyräkorvainen marwarini tuuppaisi olkapäätäni ystävällisesti. Yhteistä matkaa minulla ja Ziggalla on takana jo kymmenen vuotta, sillä tamma tuli minulle jo varsana. Talutin Ziggan talliin, jossa riisuin tammalta varusteet. Marwari oli hionnut melko paljon, joten kun olin vienyt varusteet pois ja putsannut kaviot, siirryimme pesupaikalle, jossa huuhtelin tamman sienen kanssa. Zigga rakasti vettä ja peseytymistä ja se seisoikin koko huuhtelun ajan kiltisti ja rennosti paikallaan. Kehuin jälleen tammaani ja kaivoin sille taskustani pari porkkananpalaa. Vedin tamman karvapeitteestä vielä ylimääräiset vedet pois hikiviilalla ja lähdin viemään tammaa laitumelle, jossa kaverit odottivatkin sitä jo. Käänsin Ziggan portista sisään ja päästin tamman vapaaksi. Eipä se kauas jaksanut lähteä, vaan asettui syömään oikeastaan siihen kohtaan, johon sen vapautin. Tänään en ratsastaisi ketään muuta hevosista, joten palasin heti talliin ja keräsin roinani Ziggan karsinan edestä. Päätin sitten soittaa Satulle, onko sopivia hevosehdokkaita löytynyt.
*Moikka Lily, mites sielä tallilla menee?* Satu vastasi yllättävän nopeasti. Hyvin menee, entä siellä? Onko löytynyt jotain heppaa tänne meille? kysyin heti uteliaasti. 

*Ei oo vielä. Nää kaikki tääl on vähän liian nuoria ja haastavia. Katon nyt viel pari ja tuun sitten kotiin* Satu kertoi.
- Okei, no soittele jos löytyy jotain! sanoin naurahtaen.
*Juu, soitellaan* Satu sanoi ja katkaisimme puhelun. Ei vielä siis ollut tuntihevosia löytynyt, mutta eiköhän ajan kanssa saataisi talliin oikein loistavat lisät hevospoppooseemme.

AZILAL RAZIQ


24.06.2015 Kouluvalmennus - valmentajana Satu
Seuraavana kentällä jo valmistautuikin Sussu hienon tammansa Ziggan kanssa. Ihastelin Marwarinhevosen näyttäviä askeleita tämän kävellessä alkukäyntejä. Olisin voinut jäädä vain tuijottamaan sitä vaikka kuinka kauaksi, mutta kello alkoi jo näyttää, että on aika aloittaa itse valmennus. Saadaksemme tammaan lisää notkeutta, ratsukko sai aloittaa lyhyistä pätkistä pohkeenväistöä - lyhyeltä sivulta, hieman keskihalkaisijan jälkeen käännyttiin keskelle ja väistätettiin uralle. Sussu osasi ratsastaa omaa hevostaan näppärästi istunnalla sekä pohkeella, ja Zigga vaikutti varsin nöyrältä omistajansa käsissä. Vasen suunta oli astetta hankalampi, mutta pienillä huomautuksilla ja hiomisella alkoi sekin sujua. Seuraavaksi ratsukko sai siirtyä raviin. Ravissa oli tarkoitus tehdä lyhyillä sivuilla voltti hieman kootussa ravissa, kuin taas pitkällä sivulla tempoa tuli lisätä. Ratsukon lisätty ravi näytti upealta! Kokoamisessa oli alkuun hieman ongelmia, jotka kyllä saatiin helposti pois. Kevyessäravissa kun ei ollut ihan yhtä helppoa käyttää vain painoapuja. Saimme kuitenkin loppujen lopuksi nähdä myös kauniin kootun ravin. Loppuun ratsukko nosti vastalaukat pitkillä sivuilla. Ne näyttivät heti mallikkailta. Ratsukko sai lopettaa itsenäisiin loppuravailuihin, tyytyväisenä päivän valmennuksesta!

30.06.2015 Karsinoiden puunausta ja kahlailua järvessä

- LILY MIKÄ IHME TÄÄ SATULA ON? kajahti varustehuoneesta ponitallin käytävään. Ovesta kurkisti ulos hämmentyneen näköinen Satu, joka kannatteli käsissään Santun uutta vaaleansinistä satulaa. 
- Satu hyvä, se on satula, tokaisin Danin karsinasta, josta lappasin sontaa kottikärryihin. 
- Miksi tämä satula on sininen? Satu kysyi edelleen todella hämmentyneenä. 
- Koska se on ihan sairaan söpö, vastasin ja virnistin Sadulle, kuin pikkutyttö joka on jäänyt kiinni jostakin todella pahasta jekusta. 
- Mut... eiks tää nyt oo vähän turha? Satu kysyi ja silmäili satulaa. 
- Ei missään nimessä. Santun vanha satula oli järkyttävässä kunnossa, joten ostin sille uuden kun olin eilen varustekaupoilla, kerroin edelleen virnuillen. Satu huokaisi, pyöritteli silmiään ja  katosi takaisin varustehuoneeseen. 

Siivottuani karsinat ponitallin puolelta, lähdimme Sadun kanssa siivoamaan vielä hevosten karsinat. 
- Oon päättäny alkaa treenaa Danii. Se on kuitenkin niin potentiaalinen, niin ei sen taitoi viitti hukkaankaan heittää, paljastin Sadulle siivotessani Zigan nurkkakarsinaa. 
- No, se voi olla ihan hyvä idea. Eteenkin esteille se tarttee paljon rutiinia, kun se on semmonen kuumakalle. Jos sulla on aikaa, niin siitä vain! Satu tokaisi naurahtaen Eepin karsinasta. 
- Mites sun tän kesän kisasuunnitelmat? kysyin sitten Sadulta ja kurkistin viereiseen karsinaan kaltereiden lomasta. 
- En mä varmaan hirveästi kisaa. Ehkä vähän valmentaudun Jabella ja Lukella. En oo suunnitellut sen pidemmälle, Satu kertoi. 
- Jos meen maastoesteille Danin kanssa joku päivä, niin tuu Luken kaa mukaan kokeilemaan, ehdotin ja laitoin talikkoni nojaamaan karsinan seinään saatuani kaikki kasat poistettua. 
- Hei joo! Pitää tulla kokeilemaan, Satukin innostui ideasta ja lähti lantalalle tyhjentämään kotsuja. 

Kun hevostallikin oli siivottu, haimme Eepin ja Ziggan järveen kahlailemaan. Eepiä tuntui aluksi hirveästi jännittävän veteen meno, mutta vesipeto-Ziggan perässä vanha puoliveritammakin saatiin veteen polskuttelemaan. Ilma oli kerrankin todella lämmin ja vedessäkin pystyi vihdoin hyvin kahlaamaan itsekkin. 


Tälläistä arkea Vallassa tänään :)

AHOTE RAZIQ 


02.07.2015 Tatu saapuu talliin

Pitkän ja jännittävän odotuksen jälkeen tallipihaan vihdoin kaartoi auto, jonka perään oli kiinnitetty traileri. Autosta ulos nousi nopeasti minulle ennestään tuttu marwarinhevoskasvattaja, jolta olin kauan aikaa sitten ostanut ensimmäisen marwarini, nimittäin rakkaan Ziggani. Toivotin funfunHeyn iloisesti tervetulleeksi ratsastuskoulumme pihaan ja Satukin ilmestyi ulos ja esittäytyi funfunHeylle. 
"Viime tapaamisesta onkin jo aikaa. Jospa otetaan Tatu heti pihalle ja viedään se tuonne tyhjään tarhaan. Hain sille kaveriksi tuon meidän Daninkin, niin ei joudu ihan yksin tarhaamaan. Voidaan sitten käydä Ziggaakin moikkaamassa", ehdotin heti ja funfunHeyn kasvoille levisi entistä leveämpi hymy. 
"Kuulostaa hyvältä. Olisi kiva käydä Ziggaakin moikkaamassa", tämä totesi. 

Pää korkealla ja kauniit vaaleansiniset silmät valppaina peruutti uusin ostokseni, Ahote Raziq, ulos trailerista. FunfunHey ojensi orin riimunnarun minulle ja Tatu katseli minua suurilla silmillään ystävällisesti. Orista huomasi heti, että se on todella säpäkkä, mutta ehdottomasti ystävällinen hevonen, jonka kanssa touhuamisesta tulee varmasti upeaa. Satukin tuli ihastelemaan eksoottista kippurakorvaani lähempää. 
"Tästä tulee kyllä magee ratsu", kehuin heti ja katselin orin rakennetta innoissani. Näytti todella hyvältä. Viimeksi olin käynyt katsomassa Tatua paljon nuorempana ja kippurakorvahan vain komistui hetki hetkeltä enemmän. Lähdin sitten taluttamaan Tatua Purkin ja Danin tarhaan, koska se olisi tilavin. Danin olin vienyt viereiseen tarhaan pitämään tulokkaalle seuraa. Ruunan oli pakko hieman kukkoilla tulokkaalle aidan takaa, mutta Tatu päätti pistää vapauduttuaan kunnon shown pystyyn. Ori esitteli lennokkaita askeleitaan tarhassa. 

Ihailtuamme Tatua tarpeeksi, päätimme lähteä hakemaan Ziggan tammalaitumelta, jotta funfunHey saisi sitä tervehtiä. Tuttuun tapaan tamma antoi kiltisti kiinni ja seurasi minua rauhallisesti portille. Zigga kävelee suoraan tervehtimään kasvattajaansa. Utelias tamma hamuaa funfunHeyn käsiä herkkujen toivossa ja kyllähän sieltä leivänpala löytyikin. 
"Zigga on kyllä kaunis tamma... ja harjakin silmillä", funfunHey naurahti ja pörrötti Zigan pitkää otsatukkaa. 
"Joo.. en mä ole sitä raaskinut leikata, kun tällä tammalla on niin hyvälaatunen harja", kehuin ja taputin Zigan kaulaa. 

Moikkailtuamme tarpeeksi Ziggaa, palautin tamman laitumelle ja allekirjoitimme vielä parit lappuset, jonka jälkeen funfunHeyn oli aika lähteä kotimatkalle. Toivotin hänet tervetulleeksi milloin vain moikkaamaan kasvattejaan ja vaikka kokeilemaan ainakin Ziggaa selästä käsin, sekä toki Tatuakin, kunhan orille saadaan ikää lisää. FunfunHeyn lähdettyä palasin tarhoille ihastelemaan Tatua, joka oli jo rauhoittunut ja hamusi maasta heinänkorsia. 
"On noi marwarit kyllä aika kivan näkösiä kippurakorvia", Satu totesi nojaillessaan tarhan valkoiseen lauta-aitaan. 
"Jep. Niin ne on. Saa nähä teetänkö Ziggasta meille vielä varsankin jossain vaiheessa. Sitten tarvittaisiin kyllä ehkä lisätilaa tänne", naurahdin ja huokaisin haaveilevaan sävyyn.

AHOTE RAZIQ

8.7.2015 Tatun pesupäivä
Tatu oli kotiutunut Vallaan hurjan hyvin. Jo seuraavana päivänä saapumisensa jälkeen nuorukainen uskallettiin laittaa laiduntamaan poikein kanssa ja kaikki sujui todella hyvin. Nuori marwari löysi nopeasti oman paikkansa laumasta ja olinhan minäkin päässyt uuteen kultakimpaleeseeni tutustumaan kaikessa rauhassa. Tuntihevoset olivat lomailleet, joten olin ratsastellut lähinnä Ziggaa, Dania ja hoitanut Tatua. Tänään oli vuorossa Tatun pesupäivä, sillä pieni ori oli sateiden aikana kieritellyt itselleen sellaiset mutakerrokset, että orin koko karva oli aivan pölyinen, vaikka sitä kuinka harjaisi. 

Tietojeni mukaan Tatua ei oltu kertaakaan ennen pesty, mutta letkuun sitä oli totutettu. Hain siis kippurakorvani laitumelta ja talutin vieterin lailla kävelevän Tatun ponitalliin. Orin askeleet olivat niin joustavan näköiset, että niistä toden totta tuli mieleen vieterit. Satu oli lupautunut poninpesuavuksi ja tallissahan nainen jo seisoi pesutarvikkeiden kanssa. Pesari oli tullut jo Tatulle tutuksi, kun olin oria käynyt siellä kääntelemässä jo muutaman kertaa. Käänsin Tatun pesariin ja kiinnitin sen molemmin puolin riimustaan. Käytävällä nuorukainen osasi seistä todella hienosti, vaikka hieman sähelsikin silloin tällöin. 

Pesuoperaation aloitimme kastelemalla Tatun letkun kanssa. Ori hieman steppaili edestakaisin, mutta rauhoittui melko nopeasti ja tyytyi lähinnä mulkoilemaan meitä, sekä kuopsuttelemaan etujallallaan. Kielsin harmaata oria ja se huitaisi päällään turhautuneesti. Kehuin Tatua suunnattomasti aina, kun se seisoi hetkenkin rauhassa aloillaan. Kun koko ori oli kasteltu, alkoi saippuan levitys ja hankaus. Vähitellen koko nuorukainen muuttui vaahtoavaksi. Valkoinen vaahto muutti nopeasti värinsä likaisen harmaaksi ja annoimme saippuan vaikuttaa sen aikaa, että saimme hännän ja harjan vaahdotettua. Aloimme vesiletkulla taas orin huuhtomisen. 

Huuhdottuamme koko varsan, laitoimme vielä pienet kökkäreet hoitoainetta sekä harjaantynkään, että häntään. Hieroimme hoitoaineen huolella jouhien joukkoon ja jätimme sen hetkeksi vaikuttamaan. Huuhdoimme vielä hoitoaineetkin ja ori alkoi olla puhdas. Nappasin hikiviilan, jonka kanssa aloin vetää ylimääräisiä vesimääriä pois Tatun karvasta. Tatu näytti aivan uitetulle, hontelolle pikkuvarsalle, vaikka olihan se jo hurjan suuri ja lihaksikas nuorukainen, ainakin Tatun omasta mielestä. 

Kuivasimme Tatua vielä hieman pyyhkeilläkin, jonka jälkeen kiitin Satua avusta ja lähdin taluttelemaan Tatua pihalle, kun taas Satu suuntasi tammojen laitumelta hakemaan Eepiä liikutettavaksi. Me Tatun kanssa kiertelimme tallipihaa ympäriinsä ja keskityin siihen, että malttamaton nuorukainen kävelisi rauhassa ilman turhia pomppuja. Ori korvat hörössä tökki olkapäätäni kävellessään ja malttoi jopa kävellä rauhallisesti. Oli tainnut pesuhetki viedä varsalta ylimääräiset energiat. Melko nopeasti auringon paistaessa alkoi Tatu jo kuivahtaa, joten kävin viemässä orin laitumelle, jonne se iloisin mielin jäikin.